Ruotsinkielisyys Suomessa

SUOMEN KAKSI KANSALLISKIELTÄ

Suomi on kaksikielinen maa, jossa suomella ja ruotsilla on yhdenvertainen asema. Mihin se perustuu? Miksi Suomessa on perustuslain mukaan kaksi kansalliskieltä, suomi ja ruotsi?

Historialliset syyt on helppo nähdä. Suomi oli osa Ruotsin kuningaskuntaa 1100-luvulta vuoteen 1809, valtakunnan itäinen puolisko. Kun Suomesta tuli Venäjän suuriruhtinaskunta vuonna 1809, ruotsin kielellä oli edelleen hallinnossa ja koulutuksessa keskeinen asema.

Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 säädettiin perustuslaki, jonka mukaan maalla on kaksi kansalliskieltä.

Suomessa jokaisen kansalaisen äidinkieli rekisteröidään. Käytäntö aloitettiin jo vuonna 1880. On kiinnostavaa, että ruotsinkielisiksi rekisteröityjen määrä oli tuolloin suunnilleen sama kuin nyt.

Ruotsinkielisiä oli vuonna 1880 noin 295 000, kun Suomessa on nykyisin hieman yli 285 000 ruotsinkieliseksi rekisteröityä kansalaista. Prosenttiosuudessa ero on kuitenkin suuri: vuonna 1880 ruotsinkielisiä oli 14 prosenttia maan väestöstä, kun osuus on nykyisin enää 5,1 prosenttia.

Enimmillään ruotsinkieliseksi rekisteröityjä oli Suomessa 350 000. Tämä oli vuoden 1950 paikkeilla. 1950- ja 1960-lukujen suuri muuttoaalto Ruotsiin muutti kuitenkin väestörakennetta.

Tällä hetkellä suomenruotsalaiset asuvat enimmäkseen rannikkoalueilla. Hieman alle puolet asuu ympäristöissä, joissa ruotsi on vahvasti läsnä. Yhä useampi − selvästi yli puolet − asuu paikoissa, joissa enemmistö puhuu suomea.

Kielelliset oikeudet on turvattu perustuslaissa. Kansalliskielet ovat samanarvoisia, ja molemmilla kieliryhmillä on oikeus viranomaisten palveluihin omalla kielellään. Käytännössä ei ole lainkaan itsestään selvää, että Suomessa voisi elää arkeaan ruotsiksi. Lain kirjain on selvä, mutta teoria ja käytäntö eivät aina kohtaa.

Folktingetin lakisääteisenä tehtävänä on valvoa ruotsinkielisen väestön oikeuksien toteutumista. Tarvitaan paikallisia, alueellisia ja valtakunnallisia toimia, jotta yhteiskunta voisi jatkossakin olla kaksikielinen.

Kansalaisten ruotsin kielen taito heikkeni selvästi, kun ylioppilastutkinnon aiemmin pakollinen toisen kotimaisen kielen koe muuttui vapaaehtoiseksi vuonna 2005.

Tilastoennusteiden mukaan ruotsinkielisten määrä vähenee lähivuosikymmeninä vain hieman. Tähän vaikuttaa suotuisasti se, että useimmat kaksikieliset perheet rekisteröivät lapsensa ruotsinkielisiksi.

Uutena merkittävästi Suomen kielioloja muuttavana tekijänä nopeimmin kasvaa niiden kansalaisten joukko, joiden äidinkieli on muu kuin suomi tai ruotsi. Vaarana on, että ruotsin kieli heikkenee englannin valta-aseman seurauksena. Kaksikielisen yhteiskuntamme tulisi reagoida tähän asianmukaisella tavalla.

Nopeista väestörakenteen muutoksista huolimatta ruotsin kieli on suomalaisessa yhteiskunnassa edelleen elinvoimainen. Se on tärkeää sekä kulttuurielämän että identiteetin kannalta.

Ympäröivän maailman levottomuudet vahvistavat pohjoismaisen yhtenäisyyden merkitystä. Suomen lähimpänä vertailuryhmänä toimivat muut Pohjoismaat, mikä korostaa ruotsinkielisen kulttuurimme arvoa.

KOULUJEN AVAINASEMA

Mistä johtuu, että ruotsinkielisten koulujen asema on Suomessa niin vahva? Mitä ammatillisen koulutuksen vaihtoehtoja ja yliopistoja ruotsinkieliselle väestölle on tarjolla?

Koulujen merkitystä ruotsin kielen asemalle Suomessa ei voi korostaa liikaa. Ilman laadukasta varhaiskasvatusta ja koulua ruotsin asema kansalliskielenä on vaarassa heikentyä.

Koulut ovat avainasemassa sen turvaamisessa, että Suomi on vahva kaksikielinen kansakunta myös tulevaisuudessa.

Ruotsinkielisiä päiväkoteja ja kouluja on laajasti tarjolla. Kaikissa ruotsinkielisissä ja kaksikielisissä kunnissa on tarjolla ruotsinkielistä varhaiskasvatusta ja perusopetusta, ja niistä useimmissa on myös ruotsinkielinen lukio.

Opetushallituksen mukaan Suomessa oli vuonna 2023 peräti 203 ruotsinkielistä perusopetusta tarjoavaa koulua. Esimerkiksi Helsingissä ruotsinkielisiä peruskouluja on 14, Espoossa 10 ja Vaasassa 6. Selvänä tavoitteena on, ettei koulumatka varsinkaan nuorimpien oppilaiden kohdalla olisi liian pitkä.

Laadukkaiden ruotsinkielisten oppimateriaalien sekä pätevien opettajien ja varhaiskasvattajien saatavuus on tärkeä asia.

Helsingin pohjoismaista koulua lukuun ottamatta Suomessa ei ole kaksikielisiä kouluja, vaan koulu on joko suomen- tai ruotsinkielinen. Joillakin paikkakunnilla niitä kuitenkin toimii yhteisissä koulurakennuksissa.

Noin kaksi kolmasosaa kaksikielisistä perheistä rekisteröi lapsensa ruotsinkielisiksi. Tämä auttaa ruotsinkielisen väestön määrää pysymään absoluuttisina lukuina mitattuna suhteellisen vakaana myös keskipitkällä aikavälillä.

1970-luvulla yleistyi se, että kaksikieliset perheet valitsivat lapsilleen ruotsinkielisen koulun, ja trendi on jatkunut siitä asti. Tilastotietojen perusteella ei ole merkkejä siitä, että ruotsinkielisten koulujen vetovoima vähenisi.

Perheiden ei ole pakko valita koulua lapsen rekisteröidyn äidinkielen perusteella. Ruotsinkielisten koulujen oppilasmäärän kasvu johtuu pitkälti siitä, että suomenkielisiksi rekisteröityneitä ilmoittautuu niihin huomattavasti aiempaa enemmän.

Kaikki Suomen peruskoulujen oppilaat saavat toisen kotimaisen kielen opetusta. Suurin osa ruotsinkielisistä oppilaista opiskelee suomea ensimmäisestä luokasta alkaen, kun taas suomenkieliset oppilaat aloittavat ruotsin opiskelun useimmiten vasta kuudennella luokalla.

Suomessa ovat suosittuja myös kielikylpykoulut, joissa suomalaisia lapsia opetetaan ruotsiksi.

Kielikylpyopetuksen kysyntä ylittää monissa kunnissa tarjonnan.

Suomessa on mahdollista käydä koko koulutuspolku ruotsiksi. Uudellamaalla ammatillista koulutusta tarjotaan pääasiassa Prakticumissa ja Axxellissa. Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla suurin koulutuksen tarjoaja on Yrkesakademin i Österbotten (YA!). Lisäksi voidaan mainita Optima, joka on Suomen ainoa ruotsinkielinen ammatillinen erityisoppilaitos.

Ruotsinkielisiä yliopistoja ovat Åbo Akademi ja Svenska handelshögskolan eli Hanken. Lisäksi Suomessa on kolme kaksikielistä yliopistoa, joissa on jonkin verran ruotsinkielistä koulutusta. Nämä kolme ovat Helsingin yliopisto ja sen sisällä toimiva Svenska social- och kommunalhögskolan, Aalto-yliopisto ja Taideyliopisto.

Ruotsinkielisiä ammattikorkeakouluopintoja voi suorittaa Arcadassa ja Noviassa.

Yhteiskunnalle tärkeisiin tehtäviin, kuten poliisiin, pelastustoimeen ja rajavartiostoon, on tarjolla ruotsinkielistä ammatillista koulutusta.

Myös kuntien kansalaisopistojen ja työväenopistojen järjestämät kurssit ja koulutukset ovat hyvin suosittuja suomenruotsalaisten keskuudessa.

Ruotsinkielisestä koulutuksesta puhuttaessa ei pidä unohtaa, että nuorilla on mahdollisuus saada ruotsinkielinen sotilaskoulutus Uudenmaan prikaatissa. Raaseporin Dragsvikissa sijaitseva merivoimien prikaati on täysin ruotsinkielinen.

RUOTSINKIELISTEN ASUTTAMAT ALUEET

Mitä voisi sanoa kaksikielisyyden levinneisyydestä Suomessa? Missä ruotsinkieliset asuvat ja missä ovat vahvimmin kaksikieliset ympäristöt?

Suurin osa Suomen ruotsinkielisistä asuu rannikkoalueilla. Näitä ovat Uusimaa, Varsinais-Suomi ja Pohjanmaa. Lisäksi yli 30 000 asukkaan ja 16 kunnan Ahvenanmaa on yksikielinen ruotsinkielinen maakunta.

Lukumääräisesti eniten ruotsinkielisiä asuu Uudellamaalla, joka on myös Suomen tiheimmin asuttu maakunta.

Ruotsinkieliset ovat enemmistönä vain kahdessa Uudenmaan kunnassa, Raaseporissa ja Inkoossa. Ruotsinkielisyys ja kaksikielisyys ovat vahvasti läsnä myös idän suunnassa Porvoossa, Sipoossa ja Loviisassa, lännessä Hangossa ja Siuntiossa sekä pääkaupunkiseudulla Kauniaisissa.

Suurin osa Uudenmaan ruotsinkielisistä elää arkeaan kunnissa, joissa on suomenkielinen enemmistö. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ruotsinkielisiä on määrällisesti eniten koko maata ajatellen, Helsingissä 36 945 ja Espoossa 20 246 henkilöä, mutta heidän osuutensa näiden kaupunkien väestöstä on pieni.

Ero on huomattava verrattuna Pohjanmaan maakuntaan, jossa ruotsinkielisten prosenttimääräinen osuus on suuri. Ruotsinkielisestä väestöstä noin kolmannes asuu Pohjanmaalla, ja ruotsinkieliset ovat alueella niukasti enemmistönä.

Vaasassa asuu määrällisesti eniten ruotsinkielisiä pohjalaisia, 16 167 henkilöä, vaikka suomenkieliset ovat kaupungissa selvästi enemmistönä. Maakuntaa hallitsevat kuitenkin kunnat, joissa ruotsinkieliset muodostavat valtaenemmistön. Keskisuurista kaupungeista Pietarsaaressa (53,5 prosenttia) on ruotsinkielinen enemmistö, kun taas Kokkolan ruotsinkieliset (11,8 prosenttia) ovat vähemmistössä.

Pohjanmaa on kaiken kaikkiaan toimiva ruotsinkielinen ja kaksikielinen ympäristö. Maakunnan ruotsinkieliset ovat saaneet vahvoja vaikutteita Ruotsista, sillä siellä on seurattu Ruotsin televisiotarjontaa aktiivisesti vuosikymmenien ajan.

Saaristo on harvaan asuttu alue, jossa on paljon suomenruotsalaista väestöä. Esimerkiksi Turunmaan saaristokunnissa Paraisilla ja Kemiönsaaressa on ruotsinkielinen enemmistö. Turun kaupungissa on 5,4 prosenttia ruotsinkielisiä eli 11 164 henkilöä. Vaikka ruotsinkielisten osuus ei ole kaupungissa kovin suuri, vakaat ruotsinkieliset instituutiot, kuten Åbo Akademi, tekevät ruotsin kielen näkyväksi Turussa.

On tietenkin myös ruotsinkielisiä suomalaisia, jotka eivät asu kaksikielisellä rannikkoalueella. Jotkut suomenkieliset kaupungit, kuten Oulu, Tampere, Lahti, Pori ja Kotka sekä Kotkan kaksikielinen naapurikunta Pyhtää ovat suomenruotsalaisesta näkökulmasta kielisaarekkeita. Niissä asuu ruotsinkielistä väestöä, ja kaikissa näissä kaupungeissa on ruotsinkielinen koulu.

Kun Suomi julistautui itsenäiseksi vuonna 1917, Suomen ja Ruotsin välille syntyi konflikti siitä, mihin maahan Ahvenanmaa kuuluisi. Kansainliitto päätti, että maakunta kuuluu Suomelle, mutta Ahvenanmaalle taataan itsehallintoasema ja Ahvenanmaan kieleksi tulee ruotsi.

Ahvenanmaan maakunnan hallitus ja maakuntapäivät vastaavat koulutukseen, kulttuuriin, sosiaali- ja terveydenhuoltoon, kunnallishallintoon, postipalveluihin, radioon ja televisioon liittyvästä lainsäädännöstä ja hallinnosta sekä liiketoiminta- ja rahoitusasioista.

Ahvenanmaan alueellinen itsehallinto ei koske ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa eikä verotusta. Suomen valtio vastaa siten Ahvenanmaan tullitoiminnasta ja rajavalvonnasta. Maakunnan virallinen kieli on ruotsi, ja sen vuoksi kaikki Ahvenanmaan viranomaisten ja Suomen valtion välinen yhteydenpito on hoidettava ruotsiksi.

Kunta on virallisesti kaksikielinen, kun vähemmistön osuus on vähintään 8 prosenttia tai 3 000 henkilöä.

RUOTSINKIELISTEN LUKUMÄÄRÄ ERI MAAKUNNISSA 31.12.2024:

KULTTUURI JA MEDIA

Ilmiöksi noussut huumoriryhmä KAJ on tehnyt paljon levittääkseen myönteistä tietoa suomenruotsalaisuudesta paitsi Suomessa, myös Ruotsissa, kaikissa Pohjoismaissa ja muualla Euroopassa. Kuva on otettu Porvoossa ruotsalaisuuden päivänä 2024.

Kuinka vahva ruotsinkielinen kulttuuri on kaksikielisessä Suomessa? Voimmeko luottaa siihen, että suomenruotsalaiset kirjailijat, teatterit, muusikot ja muu kulttuuriväki voivat harjoittaa taidettaan jatkossakin samoilla ehdoilla?

Kieli on tietysti identiteetin kannalta tärkeä asia, mutta ilman elintärkeää kulttuuritarjontaa ruotsinkielinen identiteetti heikkenee.

Suomen kaksikielisen yhteiskunnan kulmakivenä on Suomen ruotsinkielisen väestön kulttuuriautonomia koulutuksen ja kulttuurin suhteen. Suomessa jokaisella lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen ja kouluun omalla äidinkielellään, joko suomeksi tai ruotsiksi. Tämä koskee koko maata.

Ruotsinkielinen kulttuuri on Suomessa rikasta ja monimuotoista niin kirjallisuuden, teatterin, musiikin ja elokuvan saralla kuin muissakin taiteenlajeissa. Monet Suomen eturivin kirjailijoista, näyttelijöistä ja taiteilijoista käyttävät ja ovat käyttäneet ruotsin kieltä.

On selvää, että ruotsin kielen käyttämistä yhteiskunnassa ja julkisissa tiloissa tarvitsee vahvistaa. Rohkea kielirajan ylittävä yhteistyö motivoi suomenkielisiä hyödyntämään ruotsin kielen taitoaan paremmin.

Suomessa on tarjolla ammattimaista ruotsinkielistä kulttuuritarjontaa, mutta myös ruohonjuuritason yhdistystoiminnassa tehdään tärkeää työtä.

Helsingin Svenska Teaternilla on ruotsinkielisen kansallisnäyttämön asema. Vahva asema on myös ruotsinkielisillä Vaasan Wasa Teaterilla ja Turussa toimivalla Åbo Svenska Teaterilla.

Helsingin seudulla on Viiruksen ja Lilla Teaternin lisäksi useita muita ruotsinkielisiä teatteriryhmiä ja näyttelijäkuntia. Espoolainen Unga Teatern on maan vanhin lasten- ja nuortenteatteri.

Eri puolilla ruotsinkielistä Suomea toimivilla kesäteattereilla on kansan identiteetin kannalta tärkeä merkitys. Samaa voi sanoa kunnianhimoisesti järjestetyistä paikallisista musiikkifestivaaleista.

Kulturkarnevalen ja Svenska veckan eli ruotsalaisuuden viikko ovat tärkeitä vuosittain toistuvia suomenruotsalaisia tapahtumia. Svenska dagen eli ruotsalaisuuden päivä on 6. marraskuuta, ja Folktinget juhlii sitä näyttävästi. Päivää vietetään Suomen ruotsinkielisyyden juhlistamiseksi. Sitä on vietetty vuodesta 1908 lähtien, ja päivä on virallinen liputuspäivä.

Stafettkarnevalen järjestetään joka kevät.

Stafettkarnevalen kokoaa kaikki ruotsinkieliset koulut yhteen värikkääseen urheilujuhlaan.

Julkisen rahoituksen lisäksi suomenruotsalaisilla rahastoilla ja säätiöillä on tärkeä rooli kulttuurialan taloudellisessa tukemisessa. Ilman niiden tukea ruotsinkielinen koulutus ja kulttuuri ja ruotsinkielisten tiedotusvälineiden tarjonta eivät olisi sitä, mitä ne ovat nykyään.

Suomessa ilmestyy kymmenen ruotsinkielistä sanomalehteä. Maailmassa on vain harvoja paikkoja, joissa sanomalehtitiheys on suurempi kuin ruotsinkielisessä Suomessa. Ainutlaatuisena esimerkkinä on Ahvenanmaan maakunta, jossa ilmestyy kaksi kilpailevaa sanomalehteä, Ålandstidningen ja Nya Åland.

Hufvudstadsbladet on suurin ruotsinkielinen sanomalehti. HBL tavoittaa vuosittaisen kansallisen mediatutkimuksen (KMT 2024) mukaan yhteensä 157 600 lukijaa viikossa. Vasabladet on lehdistä toiseksi suurin. Lehden painetut ja digitaaliset versiot tavoittavat yhteensä 71 600 lukijaa (KMT 2024) viikossa.

Omistusrakenteessa tapahtui vuonna 2024 merkittävä muutos, jonka seurauksia ei ole vielä mahdollista arvioida. Ruotsalaisesta Bonniers Newsista tuli sekä HBL-konsernin että VBL-konsernin sanomalehtien enemmistöomistaja.

Sanomalehtien lisäksi ruotsiksi ilmestyy myös poliittisia lehtiä, kuten Arbetarbladet ja Ny Tid. Lisäksi Suomessa julkaistaan paljon ruotsinkielisiä aikakauslehtiä.

Valtion julkista palvelua harjoittavassa Ylessä on erityinen ruotsinkielinen yksikkö. Yleisradiosta annetun lain mukaan suomen- ja ruotsinkielistä väestöä on kohdeltava ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein.

Ruotsinkielisellä yksiköllä on kaksi radiokanavaa, Yle Vega ja Yle X3M. Yle X3M on suunnattu nuorille, ja kanava ylläpitää ruotsinkielisille nuorille suunnattua suosittua verkkofoorumia. Ylellä oli aiemmin ruotsinkielinen tv-kanava, mutta Svenska Yle jakaa nykyisin tv-kanavan suomalaisen elokuvakanava Teeman kanssa. Lisäksi ruotsinkielinen Yle Arenan -sovellus tarjoaa laajan valikoiman ohjelmia.

Kaikkia ikäryhmiä kiinnostava ja innostava kulttuuritarjonta on ehdoton edellytys ruotsin kielelle kansalliskielenä.

Kotimaisten kielten lisäksi erityisaseman ovat saaneet saamen kielet, romani sekä suomenruotsalainen ja suomalainen viittomakieli. On syytä huomata, että suomenruotsalainen viittomakieli on oma kielensä, joka eroaa Ruotsin ruotsinkielisestä viittomakielestä.

SUVAITSEVAISUUS, AVOIMUUS JA TULEVAISUUS

Millaisia muutoksia Suomen kielioloissa tapahtuu? Miten muutokset näkyvät ruotsinkielisessä Suomessa?

Tämänhetkiset tilastot osoittavat, että vaikka ruotsinkielisten määrä on hieman laskussa, suomenruotsalaisen väestö ei pienene dramaattisesti.

Väestörakenne on suhteellisen vakaa myös keskipitkällä aikavälillä, ainakin absoluuttisina lukuina mitattuna. Vuoden 2024 lopussa Suomessa oli 285 360 ruotsinkielistä.

Tilastollisen ennusteen* mukaan ruotsinkielisten määrä vähenee ja olisi 281 789 vuonna 2030 ja 260 973 vuonna 2050. Tässä on otettu huomioon myös muuttoliike, joka lisää vähentymistä hieman.

Jos muuttoliikettä ei oteta huomioon, määrät olisivat 287 055 vuonna 2030 ja 280 867 vuonna 2050.

Vaikka absoluuttisten lukujen laskuvauhti on melko hidasta, on silti tosiasia, että ruotsinkielisen väestön osuus on monin paikoin pienenemässä – varsinkin suuremmissa kaupungeissa.

Merkittävä syy prosentuaaliseen laskuun on muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien määrän nopea kasvu. Eri kieliä on tietenkin paljon, mutta tarkastelemme niitä tässä tilastollisesti ryhmänä.

Tämä kehitys on kaikkein käänteentekevin tekijä Suomen ja myös ruotsinkielisen Suomen väestörakenteessa. Näin toteaa väestötieteen professori Jan Saarela vuonna 2021 Folktingetin toimeksiannosta julkaisemassaan tilastoraportissa suomenruotsalaisista.

Ruotsinkielisen Suomen tulevaisuuden kannalta on tärkeää, kotoutuuko osa uusista tulokkaista ruotsinkielisiksi.

Folktinget pyrkii määrätietoisesti tuomaan esiin lain mukaista mahdollisuutta toteuttaa koko kotouttamisprosessi ruotsiksi, jotta kunnat lisäisivät entistä enemmän tietoisuutta mahdollisuudesta valita ruotsi kotouttamiskieleksi.

Hallitus on asettanut vuoden 2023 hallitusohjelmassa tavoitteekseen, että 5–10 prosenttia maahanmuuttajista kotoutuu ruotsiksi.

On kiistaton tosiasia, että suurin osa maahanmuuttajista valitsee tällä hetkellä kotoutumisen enemmistön kielellä, suomeksi. Erityisesti Etelä-Suomen suurimmissa kaupungeissa lähes kaikki maahanmuuttajaperheet valitsevat lapsilleen suomenkielisen koulun.

Kuvaavana esimerkkinä on Espoon perusopetus (luokat 1–9, vuonna 2024). Muun äidinkielen kuin suomen tai ruotsin kielen oppilaiden osuus kaupungin suomenkielisissä kouluissa on 30 prosenttia, kun taas Espoon ruotsinkielisissä kouluissa vastaava osuus jää 3,6 prosenttiin.

Tämä on ongelma, jota ei saa sivuuttaa. Koulun tulee valmistautua elämään monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Myös ruotsinkielisten koulujen oppilaat tarvitsevat jokapäiväistä kontaktia eri kulttuuritaustoista tulevien perheiden lasten kanssa.

Ruotsinkielisestä kotoutumisesta on tultava nykyistä vahvempi vaihtoehto uusille tulijoille, mikä edellyttää määrätietoisia ja pitkäjänteisiä toimia.

Rohkaisevia esimerkkejä on nähty useissa Pohjanmaan ja Ahvenanmaan kunnissa, missä maahanmuuttajaryhmät on kotoutettu onnistuneesti ruotsin kielellä, ja he ovat löytäneet paikkansa työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa.

* Finlandssvenskarna 2021 – en statistisk rapport, Jan Saarela, Folktinget.

Muiden kuin äidinkieleltään suomen- tai ruotsinkielisten osuus asukkaista:

RUOTSINKIELISTEN MÄÄRÄ SUOMESSA, PROSENTTIA

YHTEISKUNNALLINEN VAIKUTTAMINEN JA POLITIIKKA

Miten ruotsinkieliset varmistavat pääsyn pöytiin, joissa päätöksiä tehdään? Miten he hoitavat edunvalvontaansa yhteiskunnassa?

Perustuslain mukaan suomen- ja ruotsinkielisen väestön tarpeista on huolehdittava samanlaisten perusteiden mukaan.

Käytännössä tämä riippuu kuitenkin siitä, miten kieli ja suomenruotsalaiset otetaan päivittäisessä poliittisessa päätöksenteossa huomioon.

Tarvitaan vaikuttamista valtakunnallisesti, kunnissa, hyvinvointialueilla ja järjestöissä.

Maan ruotsinkielinen ja kaksikielinen väestö on edustettuna 200 kansanedustajasta koostuvassa eduskunnassa eri tavoin.

Nykyisessä eduskunnassa (2023–2027) ruotsinkielisellä eduskuntaryhmällä on kymmenen paikkaa. Ryhmään kuuluu yhdeksän RKP:n jäsentä sekä Ahvenanmaan kansanedustaja.

RKP on ollut mukana kaikissa hallituksissa vuodesta 1979 lähtien – lukuun ottamatta vaalikautta 2015–2019, jolloin puolue oli oppositiossa.

Tuoreen tutkimuksen mukaan RKP:llä on vakaa asema ruotsinkielisessä Suomessa, ja sitä tukee noin kaksi kolmasosaa suomenruotsalaisista äänestäjistä.

Myös muissa eduskuntaryhmissä on ruotsinkielisiä kansanedustajia. Erityisesti Sosiaalidemokraateilla (SDP) ja Vasemmistoliitolla on aktiivisia ruotsinkielisiä ryhmittymiä. Historiaa ajatellen voidaan sanoa, että ruotsinkielisen Suomen poliittinen kenttä koostui pitkään RKP:stä, jota täydensi poliittinen vasemmisto.

Myös Kokoomus ja Vihreät ovat alkaneet lisätä ruotsinkielisyyttä, ja miltei kaikilla puolueilla on ainakin jonkin verran ruotsinkielistä toimintaa.

Folktinget on merkittävä puoluerajat ylittävä toimija, joka koordinoi ruotsinkieliselle väestölle tärkeiden asioiden valvontaa. Folktingetin työssä ovat mukana kaikki eduskuntapuolueet, joilla on ruotsinkielistä toimintaa.

Ruotsinkielisille tärkeitä asioita ovat muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon saatavuus äidinkielellä, laadukas koulutus, tuomioistuinkäsittelyn saatavuus ruotsiksi ja viranomaisten kielitaito.

Oikeusministeriössä laaditaan kullakin vaalikaudella kielikertomus eli seurantaraportti, jonka eduskunta käsittelee. Vuoden 2021 kansalliskielistrategia on tärkeä asiakirja kaksikielisen Suomen puolesta tehtävässä työssä.

Ruotsinkieliselle Suomelle on ominaista vahva ja vilkas yhdistyselämä. Yleisesti ottaen perinne- ja kotiseutuyhdistykset sekä kieleen liittyvät kulttuuri-ilmaisut ovat vähemmistölle tärkeitä. Ruotsinkielinen Suomi ei ole mikään poikkeus.

Urheiluseurat ja kuorot ovat tärkeitä paikallisen yhteenkuuluvuuden kannalta.

Ruotsinkieliset työväenopistot ja kansalaisopistot ovat myös tärkeitä foorumeita suomenruotsalaisten arjessa. Nuoriso- ja naisjärjestöillä on kiistaton asemansa.

Maan ruotsinkielinen hiippakunta, Porvoon hiippakunta, toimii yhdistävänä tekijänä. Ruotsinkieliset osallistuvat seurakuntien toimintaan hieman aktiivisemmin suomenkielisiin hiippakuntiin verrattuna.

Kielitilanne Suomessa, jossa on kaksi kansalliskieltä, ei ole mitenkään ainutlaatuinen. Kielellinen monimuotoisuus on yksi Euroopan perusarvoista. Euroopan unionissa on 24 virallista kieltä, mutta virallisten kielten lisäksi noin 40 miljoonaa eurooppalaista puhuu jotakin alueellista tai paikallista kieltä.

Suomen lisäksi useissa Euroopan maissa, kuten Belgiassa, Luxemburgissa ja Sveitsissä, on kaksi tai useampia kansalliskieliä tai virallisia kieliä. Kansalaiset opiskelevat näissä maissa yleensä maan toista virallista kieltä. Sveitsissä oppilaita opetetaan yhdellä pääkielellä – kantonista riippuen saksaksi, ranskaksi, italiaksi tai retoromaaniksi – ja yhdellä muulla kansalliskielellä. On myös EU-maita, kuten Espanja, jossa joillakin alueilla on espanjan lisäksi toinen virallinen kieli, ja molempien kielten opiskelu on näillä alueilla pakollista.

Kieli- ja vähemmistöpolitiikka määritellään EU:ssa kansalliseksi asiaksi. Aiheesta on siksi vain vähän EU-lainsäädäntöä. Euroopan unionin perusoikeuskirjassa kuitenkin määritellään, että unioni ”kunnioittaa kulttuurista, uskonnollista ja kielellistä monimuotoisuutta”, mikä tarkoittaa, että myös EU:lla on näitä asioita koskevia velvoitteita.

Toimittaja: Henrik Stenbäck

Kuvat: Niklas Gerkman, Anna Jungner-Nordgren, Petter Karlberg, Johan Lindholm, Aja Lund, Richard Nordgren, Karl Vilhjálmsson.